Hei taas rakkaat lukijat!

Blondi meni parturiin korvalappustereot korvilla. Kun hän istui parturin penkille hän sanoi:
"Korvalappustereoita ei saa ottaa pois tai muuten minä kuolen."
Parturi kävi leikkaamaan blondin hiuksia. Kotvan kuluttua blondi nukahti. Parturi ajatteli,että korvalaput ovat edessä ja päätti ottaa ne hetkeksi pois. Sitten parturi huomaa kauhukseen, että blondi on kuollut. Parturi mietti mitä pitäsi tehdä. Hän päätti kunnella mitä korvalappustereoista kuuluu.

Sieltä kuului: "Hengitä sisään, hengitä ulos, hengitä sisään, hengitä ulos..."

 

Tästä pääsemmekin päivän aiheeseen. Itse kuulun siihen ihmisryhmään, jonka hiustenväri on radikaalisti muuttunut varttuessani vanhemmaksi. Olen myös aina ollut todella kömpelö. Kompastelen helposti ja todella usein lyön jonkin ruumiinulokkeeni erinäisiin koviin objekteihin. Eilen kompastuin omiin jalkoihini kun olin kävelemässä bussipysäkille. 

Kaaduin ja löin pääni sekä polveni kipeästi maahan. Myös nilkka muljahti ikävästi ja selkää ja kyynärpäätä kolotti. Random ohikulkija otti minut autoonsa ja ajoi ensiapuun, siellä laittoivat heti seurantaan ja antoivat kipulääkettä ja heittelivät laastaria ja jääpussia polveen. Hetken lepäiltyäni tuli lääkäri luokseni ja alkoi kokeilemaan niskaani, hieman se oli arkana, joten niskatukihan sitten otettiin avuksi. AVUKSI. PHAH. Nyt on kaula- ja niskalihakset ihan kipeät ja tulehtuneet, olen varma, että tämä johtuu siitä hemmetin kidutusvälineestä. Se oli äärimmäisen epämukava.

Piti odottaa kaularangan kuvauksia ja samalla ne teki kaikenmaailman refleksitestejä (jotka feilasin), ja häikäsi taskulampulla silimiä. Ugh. 

Lääkärin mentyä pääsin istumaan pyörätuoliin ja sitten lähdettiin röntgeniin. Päästiin perille mieshoitsun kanssa ja siellä sitte ilmotettiin, ettei tartte kuvata. Eiku takasi. Hoitaja totesi siihen vitsikkäästi: "Ihan niiku siitä Karjala-mainoksesta, melkeen päästiin." Nauraminen sattui.

Kun päästiin takaisin seurantahuoneeseen, niin huomasin, ettei paikalla ollut muita kun mieshoitajia, joista varmaan puolet oli harjoittelijoita. Tuossa vaiheessa kiitin kaikkia mahdollisia jumalolentoja, ettei kukaan ollut hokannu laittaa tippaa.

Pojat jutteli jotai härskejä panojuttuja ja sai sydänfilmissä olevan mummon tuijottamaan vihaisesti.

Itellä hymyilytti, päähän ei enää sattunut niin paljon ja niskatuen poistokin häämötti lähitulevaisuudessa. 
Eikä aikaakaan kun lääkäri toi todistuksen töitä varten ja poisti niskatuen. VAPAUS, VAPAUS! (Huusin pääni sisällä.)

"Tuntuukos nyt hyvältä?" kysyi yksi hoitsuista tuttavallisesti, nyökyttelin vain innoissani pääni loistavaa liikerataa esitelläkseni. "Oletkos jo saanut tuon aivotärähdysohjeistuslappusen?" kuului seuraava kysymys.

Katselin poikia hetken huvittuneena ja totesin, että aivotärähdyksiä oli takana jo kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä, joten en varmaankaan tarvisi ohjeistusta. Voi sitä huutonaurun määrää, mikä hoitsupoitsuista silloin irtosi. Mummelin pinna oli varmasti entistä kireämmällä, joten huikkasin iloiset heipat pojille ja liukenin paikalta. Kuulin vielä etäisesti jonkun sanovan: "Tuota ois voinu hoitaa kauemminki."

 

Tuli taas todistettua, että vielä on jonkin verran blondiutta jäljellä tuolla jossain pääkopan sisuksissa, kun ei osaa edes kävellä. Hiusväri on onneksi vielä tummenevaan päin ja olen kuitenkin naturaalinakin jo brunetiksi laskettavissa, pienellä ripauksella punapigmenttiä, ettei käy elämä tylsäksi. Ois kohta tusinan verran aivotärähyksiä matkan varrella, voisi yrittää opetella kävelemään, istumaan, uimaan jne. satuttamatta itseään tasaisin väliajoin.

Nyt tässä niskaa parannellen, koneella istuen ja näpytellen. Näinköhän se onnistuupi?

 

blonde-normal.jpg

 

        PS.  Onkos kellään muulla

    takana hauskoja

         sairaalareissuja?

        © Platinablondista evoluution kautta bruneteksi..