Osa 2. On nyt koettu. Tai no ittellehä tämä oli kolmas kerta tuolla. Ens vuonna onki sitte eri paikka. En jaksanu ottaa luontokuvia, sillä eipä se siitä ollu mihinkään muuttunu. Reissukuvia tuli kyllä otettua nuin niiku muuten. Hyviä otoksia tuli.

Kyytiä odotellessa roudattiin kamat pihalle jo valmiiksi, aika paljon sitä tullee mukkaan yhen yön reissullekki, ei oikeastaan vähempää ku kahenkaan yön reissulla on tähän asti ollu. Jos ruokapuolta ei lasketa, sillä senhän saa suunnilleen tuplata. Hyvällä painotuksella ja  oikeilla säädöillä rinkka tuntu oikein mainiolta selässä.

Vaattunkikönkään parkkipaikalta n. 500m päässä on paikka jossa itsensä voi ikuistaa kerrankin viisaan näköisenä. Kuten seuraavista tuotoksistakin näkyy:

Kira taisi ainoana olla oikeasti edustavan näkönen...

Perillä Vaattunkikönkäällä oltiin joskus iltapäivästä viiden-kuuden aikoihin. Teltta oli pystyssä ja tulet sytytettynä joskus seittämän aikaan, sitten aloimma paistammaan makkarraa ja avasima oluset. Eihän sitä nyt selvinpäin pijä olla. Oli meillä mukana myös pihvejä ja lihapiirakoita. Nami nami.

Kuunneltiin illasta hyvää musiikkia ja söimmä kovasti. Viini virtasi ja kaikilla oli mukavaa, paitsi Harrilla, joka ei tykkää viinistä - kumma tyyppi! Sillä oliki kyllä omat evhäät mukana, ei se minua ja Emmaa ois muuten kestänykkään varmaan.

Vammatti ehkä ihan hitusen pitkin iltaa. Koko poppoolla. No onneksi ko ollaan kaikki tasapuolisesti saatu tuo hulluuden lahja niin onneksi kellään ei hajota liikaa huonot puujalkavitsit ja muut irstaat läpät.

Kivvaa oli sitte ku tuli kunnolla pimiää, sitte se todellinen villielämä alkoki. Ilosta ei meinannu tulla loppua sitten millään.

Loppujen lopuksi reissulaisia alkoi kuitenkin unettaa ja painuimme kohti telttaa. Siinähän kävi sitten kuitenkin niin, että Emma ja Kira nukkuivat teltassa ja mie ja Harri painuimma evakkoon avolaavuun. Siellä oli kyllä lämmin nukkua, eiväkkä ne itikatkaan jaksaneet meistä sen kummemmin välittää. Onneksi oli lämpöpeite ja retkipatjat niin sekin vähän toki eristi sitä kylmyyttä.

Aamulla sitten herättiin siinä seittämän tai kaheksan aikoihin. Itellä oli kauhea migreeni ja siitä ei meinannu tulla loppua millään. Ei pystyny ennää nukkumaan. Sitte kuitenki joskus puoli yheksän maissa nousin ylös ja aloin aamiaismakkaran paistoon. Siinä sitten kevyen ruokalevon jälkeen alkoi tavaroiden pakkaus. Muilla retkiläisillä oli jo kiire suihkuun ja saunaan ja minnelie, vaikka itse olisin voinu vielä jäähä paistattelemaan päivää ja syömään loputki makkarat. Ehimmä met vielä siinä kuitenki tavaroiden pakkausta viivytellessä napsimmaan vielä muutamia kuvia vilkkaan seurustelun lomassa.

Tavarat kun oltiin saatu kunnialla pakattua olikin jo lähdön aika. Hei hei Vaattunkiköngäs, eiköhän sinne eksytä ainakin makkaran paistoon ensivuonnakin!

Jos kellään on ehdottaa samantapaisia retkeilypaikkoja, ehkä hieman vaativammallakin maastolla, niin pistäkäähän kommenttia tulemaan. Niina kiittää ja kuittaa ja alkaa purkamaan rinkkaa.

© Lapitar