Tästä blogin kirjottamisesta on tullu aikalailla arkipäivää. Yhä useammin ja useammin huomaan aattelevani uusia aiheita. Välillä tekee mieli kirjottaa jostai vakavammasta, mutta toisaalta haluttaa pitää sisältö sellasena melko keveänä ja saaha ihmiset hymmyilemmään. Nyt ois kuitenkin aihe, joka on itelle lähellä syäntä ja josta ehottomasti haluan avvauttua.

Liian usein nykyään kuulee tarinoita niin hirtetyistä koiranpennuista kuin myrkkymakkaroista lenkkipolkujen varrella. Mikä on herättäny ihmisissä näin suuren eläinvihan? Ei mahdu ainakaan itelle kalloon. Viha tuntuu suuntautuvan nimenomaan koiriin. Kissat ja muut pieneläimet ollaan jätetty suosiolla pois kuvioista, vaikka kyllä niillekin löytyy omat Ku Klux klaaninsa.

Tiedän, että joskus haukunta ja koirankakat tienposkessa saavat ihmisiltä sapen kiehumaan. Ja että poromiehet eivät ole ollenkaan innoissaan poroja hätyyttelevistä naapurin Jepeistä ja Musteista. Mutta miksi tästä on nyt tullut joku underground trendi? Sanoiko joku jonain päivänä vain itselleen, että hei Nyt tekisi mieli mennä hirttämään pari koiranpentua ? Ja loput seuraavat vain sitten esimerkkiä? Eihän se voi mennä näin. Ei vain yksinkertaisesti voi.

Yhtä surullista on lukea kommentteja: Koirat ovat arvaamattomia ja vaarallisia, Rottweilerit ovat kaikki tappajia jne jne. Sillä eiväthän ne pidä ollenkaan paikkaansa. Tottakai aina tulee olemaan luonnevikaisia yksilöitä, etenkin kun jalostus ja pentutehtailu on vain ja ainoastaan rahaan perustuva multimiljoonabisnes. Sielläkään nämä "eläinihmiset" eivät paljon eläinten oikeuksista tai hyvinvoinnista perusta. Samalla tavalla kun eläinkunnasta löytyy sairaita yksilöitä, löytyy niitä myös ihmisten maailmasta. Huutavia ihmisvauvoja ei vain juosta myrkyttämässä hyvin kätketyillä pilttipurkeilla sen takia, että ne kakkivat jokapuolelle. Lähtökohta on kuitenkin sama. Koirat ovat syntyessään vaikutuksille alttiita ja täysin viattomia. Ne ovat puolustuskyvyttömiä, aivan kuten ihmislapsetkin. Koirat eivät vielä aikuisenakaan pysty kontrolloimaan omaa elämäänsä, vaan ovat täysin ihmisten armoilla.

Mikä on ihmisissä muuttunut tämän vuosikymmenen sisällä? Tottakai on ollut ennenkin poromiehiä, jotka ovat saattaneen suutus-/viinapäissään napata naapurin wuffen metsästä ja pistää sen paloiksi, mutta ne ovat olleet satunnaisia tapauksia vuosien varrella. Näin aktiivista vastarintaa ei olla koettu aikaisemmin.

Itse tunnen henkilökohtaisesti ainakin puolenkymmentä ihmistä, joiden koirien kohdalla on käynyt huonosti tuntemattoman ihmisen syystä, tai ainakin on ollut kyseessä kunnon läheltäpititilanne.

Tarkastellaanpa ensin koirankakka -aihetta. Se on PASKAA. Okei? Se on täysin luonnollinen aine ja ei tee kenellekään pahaa. Nykyään kaupungit ovat tehneet ihmisille helpoksi koirankakkapusseilla asian hoitamisen yleisten teiden varsilla, mutta on vielä yleisiä alueita ja lenkkipolkuja, joiden varsille ei ole laitettu edes roskakoreja. Jos laitat uudet 300 euron korkkarit tai niket jalkaan niin oletettavasti katsot myös vähän mihin olet kävelemässä. Ihan samalla tavalla, kun katsot, ettet pyörällä aja lasinsiruihin, joita teinit ja juopot särkevät ympäriämpäri kyliä. Jos pyörästäsi puhkeaa kumi, etkä tiedä kuka pullon on siihen särkenyt, niin et varmasti mene heti ensimmäisenä tarjoamaan syanidiviinaa vastaantulevalle juopolle? JÄRKI KÄTEEN.

Toinen täysin järjetön ajattelemistapa on "Olen allerginen eläimille, joten vihaan niitä ja mielestäni ne pitäis kaikki tappaa." Hetkonen.. mitäh?

Joo siis todella loogista. Vaikka itse tulisin nyt allergiseksi suklaalle niin kyllä mie silti edelleen tykkäisin suklaasta. En olisi heti lahtaamassa kaikkia suklaatehtailijoita. What's the point.

Sitten voidaankin jatkaa aiheesta kerrostaloasumiseen. Jos asuu kerrostalossa, on totuttava elämään äänien kanssa. Aina voi valita taloyhtiön, jossa eläimet on kielletty. Suurin osa taloyhtiöistä on nykyään sellasia, joihin ei ole karvaturreilla mitään asiaa. Joku satunnainen leguaani sieltä saattaa löytyä, mutta käsittääkseni ne ovat aika hiljaisia otuksia. Okei, tottakai todella haukkuherkkien karvaturrien omistajien täytyy miettiä tarkkaan millaiseen asuntoon muuttavat ja metelistä on oikeus jokaisella sanoa sanansa. Mutta edelleenkään se ei ole eläimen vika.

Ette te niitä eläimiä lahtaamalla saa niiden omistajia elämään karvatonta elämää. Trust me. Jos ihminen on tottunut elämään turre kainalossa, se hankkii uuden. Koirasta tulee aina niin iso ja aktiivinen osa elämää, että kun siihen tottuu on ilman vaikea elää.

Jos tarkastellaan tilastoja koirahyökkäyksistä mediassa, niin harvoin näkee otsikoita: "Vihainen jackrusselin terrieri puri lasta naamasta/kädestä/jalasta" tms. Juuei. Tai "luonnevikainen kultainennoutaja määrättiin lopetettavaksi agressiivisen käyttäytymishäiriön vuoksi." Stop hating on big mean looking breeds, peeps. They come in all sizes and shapes.

Pienet rodut ovat usein häiriintyneempiä kuin isot, sillä ne pääset niin helpolla. Eihän mamin pikku mussupussulle voi olla vihainen kun se on niin pieni ja suloinen uituituitui. Ja vuoden parin päästä tuollaisella kaikensallivalla käytöksellä teillä on kaikkia perheenjäseniä pompottava pieni, mutta ärhäkkä vittupää. 

Se on lähes aina omistajasta kiinni. Jos haluatte saada asioihin muutosta niin puhukaa näistä asioista ja ottakaa selvää faktoista. Toimikaa rakantavasti ihmisten kautta.

Lopuksi voisi vielä todeta, että koirat ovat sentään hyötyeläimiä. Jos mietitään metsästystä, palvelukoiratoimintaa ja harrastetoimintaa, niin koirat vetävät esimerkiksi hamstereihin nähden hyvin pitkän korren.

Hirvikannat pysyvät metsästyksellä kurissa ja näin vältytään usein kohtalokkailta kolareilta. Liikuntakyvyttömälle tai muuten vammautuneelle ihmiselle koira voi olla suuri apu arjessa ja myöskin ainoa seuralainen. Ikäihmiselle koira voi puolison poismentyä olla ainoa valo yksinäisyydessä. Koira auttaa ihmistä liikkumaan ja elämään terveellisessa rytmissä. Lapsiperheissä koira opettaa parhaimmillaan vastuuta ja empatiaa, myöskin terveellistä ja liikunnantäyteistä elämäntapaa.

Itse rakastan turreani yli kaiken, se on hyväluonteinen ja loistava toveri, josta vielä toivottavasti tulee hyvä mettäkoira. Jos joku tekisi sille jotain pahaa niin metsästäisin jokaisen koiranvihaajan käsiini ja tekisin heille saman mitä he tekevät koirille ihan vain varmuuden vuoksi. Kyllä se myrkytetty juustolenkki ihmisillekki maistuu ihan samalla tavalla.

End of avautuminen. Peace and love, peeps.

© Lapitar