Nyt viimein päiväkirjatyylistä settiä meijä reissulta ja pisteenä iin pääle vielä kuviaki.
 
 
Päivä 1.
 
Rinkat selässä met marssima ensimmäisele sillale. Oli iha helevetin kuuma ja paarmoja joka paikassa. Rinkat kivasti kuumotti selekää ja tunsi kuinka paita alko pikkuhilijaa kostummaan. JES, tää on sitä elämää.
 

anne-normal.jpg
 
Jatkoima kuitenki urheasti ja pysähyimmä vasta Könkäänsaaressa ottaa rinkat pois seljästä ja ottammaa huikat vettä. Kivasti vähä helepotti ja sitte uuestaa patikoittemmaa.
 
Pitkospuut on kyllä rinkkaselkäläisille mahottoman hyvä keksintö, ei tartte kompastella juuriin ja kivhiin.
 
Mahottoman kauniit maisemat vietteli meitä ku olis satumetässä kävelly, aina kunnes pääjyimmä seuraavalle pitstopille. Siellä emmä ees pysähtynneet ko oli nii paljo itikkaa. Kattelima kyltistä, että lammele ois vielä matkaa sievoset 4km. Noh, ei ku menoksi.
 
Kävelimmä varmaa jonku kilometrin pätkän ja sitte tuumasimma, että onkoha sielä paljo hyttysiä ko on tosiaa sitä seisovvaa vettä. Käännyimä takasi. Ei miellyttäny ajatus milijoonista verenimijöistä. Ja onhan se kosken kohina aivan ommaa luokkaansa.
 
 
Saavuimma takasi Könkäänsaareen ja otimma rinkat pois selästä ja aloimma pystyttää leiriä. Tulet tieteski ja teltta pystyyn. Makkarat kosken kivien välhiin kylymään. Sitte vaa tulile istummaa ja vaatteita kuivattelemmaan.
 
Taisima ehkä tunnin pätkän istua kun laitoimma ekat makkarat tulile. Olima met sitä kymmenen pakettia sinne raahenneekki, jote jostaki sitä oli alotettava.
Tarkotuksena oli tehä makkaratesti, että mikäs se sitte on paras nuista muutamasta valitusta vaihtoehosta. Testitulokset tässä vähä myöhemmin sitten erillisenä osiona.
 
 
Ilta tuli nopiasti ja ihmiset vilisi ohi. Joskus kymmenen maissa alkoi vasta hämärtää. Ehimmä jo aatella, ettei tänne varmaa enää kettään tule, mutta nii vai sieltä rohkiasti marssi vähä ennen kahtatoista nuorehko poppoo paistammaa makkaraa ja juomaa olusia. Oli mukava raatailla ja nähhä, että kyllä net nuorekki tykkää luonnosa olla, muukki ko met.
 
Joima meijä minttupullot loppuun ja painuima meki sitte unten maile. Nopiasti simahimma kyllä ko oli sopivan viileää jo.
 
 
Päivä 2.
 
 
Oli tosi aurinkoine ja kuuma aamu. Anne oli noussu jo puolisen tuntia ennen minua ylös ja mie heräsin siihen ko ronskisti kuulu tallustelua pitkospuilta. Sieltä tuli Laon kairatiellä opiskeleva toisen vuojen poikapoppoo. Saatto sielä tyttöjäki olla, mutta en mie sillee kiinnittäny huomiota. Net oli ryhmäytymässä sielä ja kattelivat silimät suurena ko mie kömmin teltasta ulos. Ja suoraa "jääkaapile" hakemaa makkaran kyrsää. Kävin mie sanomassa heitäki ja raatailemasa sen luokan kanssa ja houkuttelin muutamat näläkäsimmät meijän tulile paistellee makkaroitansa, ko net eivä meinannee oikee mahtua kaikki siihe tulisijan ympärile. Kolome rohkiaa miehe alakua sieltä heti hyppäsi mukhaan. Kivoja ihimisiä löytyy.. METTÄSTÄ.
 
Toisena päivänä teimmä pastaaki. Ja siihe tonnikallaa. Tottakai! Oikee hyvvää tuli, vaikka pientä värkkäämistä se vaatiki. Mettässä kaikessa kestää vähän kauemmin.
 
 
Met tilasimma vähän lissää juotavvaa, syötävvää (kompiaisia) ja pelikortit, että tulis taas mainiompi ilta. Kiltisti Eero toi meille mitä met tarttima parkkikselle ja sieltä met sitten kannoima reippaina tietysti net leirii.
 
Päivä meni mukavasti kun kävimä kuvvaamassa luontoa ja reippailemasa ja seikkailemasa.
 








 
Sitten mukavista ihimisistä puhheen ollen, tapasima etelänhetelmä Pertun sielä. Perttu oli oikee hauska, mutta meijä nuotio ei siittä tykänny, savu seurasi sitä ko juoppo pulloa. Mukavasti meni tunteja siinä raataillesa ja ensimmäisiä juoessa.
 
Terkkuja Pertule! :)
 
Myös vanhempia tuttuja sieltä löyty, Sari sielä oli kamujensa kanssa kans makkaran paistosa. Oli kiva nähdä vähän eri kulisseissa.
 
 
Sen jälkee ko edellämainitut poppoot läks nii ei ennää näkynykkää kettää. Met menimä jo Annen kans kylymää ja itikoita pakkoon telttaan ja pelasima muutamat erät kulma runkkua. Oli oikeen kivvaa. Kunnes se ilo keskeyty kivemmasti. Kuulu taas pitkospuilta elämää. Kurkkasin ja joku yksinäine sielä talsi. Methä kuttuima sen tulistelemaan.
 
Se oli Teppo, jolla oli hieno kamera. Alunperin eteläläine mutta kotiutunu jo lappiin. HYVÄ, juuri näin! Siinä met Annen kanssa jopa hieman humalluimma päätähuimaavan keskustelun tahissa (nopia oli poika puhumaan). Ja aika vierähti. Ottipa se muutamat kuvakki siinä sivusa. Kiitos vielä kun saimma net myös ittelle!
 


 
Huomaa heti kellä on järkkäri ja kellä pokkari. Eikös?
 
Teppo myös autteli meitä kiristämmää ulkotelttaa, jotta höyryt pääsis yön aikana myös ulos. Emmekä ees kompastunneet naruihin!
 
Lopulta tuli aika syödä viimeiset makkarat ja ottaa viimeiset huikat ja päästää myös meitä niin urheasti viihyttänyt mies kans jatkammaa yötänsä. Seura oli kyllä harvinaise hyvvää. Sinne kans vilikutuksia!
 
 
 
Päivä 3.
 
Aamula heräsimmä ja oli ihan tukkonen olo. Oli vissiin viiliä ilima tehny tehtävänsä tottumattomille. Päivän mittään kuitenki ko aurinko alko lämmittään nii se meni ohitte.
 
Teimä taas rutiinilla tulet ja paistoima aamumakkarat. Hyvvää oli. Suunittelima myös kottiinlähtöajan ja mietimä, että on kyllä ollu hauskaa. Hemmetin hauskaa.
 
Sitten epätoivosesti ottaan vielä iso lastilline kuvia muistikortile ja rauhottummaan taas tulien ääreen. Tämä toistu usiamman kerran.
 
 
Oli kauhian levoton olo. Tässäkö tää nyt oli? Meni aika niiku siivillä ja kohta pitäis jo olla takas vilskeesä ja vilinässä.
 
Ehei, alko lappamaan porukkaa taas niiku viimistä päivää. Oli taas äärimmäise kuuma ilima ja ihmisiä oikee juoksi paikasta toisee. Tuli ihan mielee kekoa rakentavat muurahaiset.
 
Yksi kiva poppoo oli täynä eteläläisiä. Net oli sielä virkistymässä, ihan niiku menki, mutta vain päiväreissulla. Sain jopa luvan kuvata tätä iloista sekametelisoppaa. Kiitos aurinkoisista hymyistä!
 
 
Toivottavasti Lappi ihastutti teitä tarpeeksi, että tuutte vielä takasi. Täällä luonto on vertaistansa vailla.
 
Pakkasima jutustelun lomasa varusteet sievään pakettiin.
 
 
Ei ollu ees nii hankalaa ko met oletima. Keveästi meni kaikki niiku vanhoila tekijöilä.
Sitten aloima tekkee toista satsia pastaa. Hoksasima myös, että oli mulla hämähäkki rinkasa.
Araknofoobikkona on aina nii kauhee hieno idea lähtiä mettään. Puukola met sen otima hengiltä.
 
 
Kiitos vielä kaikille ihanille ihmisille matkan varrelta! Te olitta osana tekemässä reissusta ikimuistoista. Ja kiitos Anne, olet aivan ihanaa retkiseuraa, ei olla met omenat kauas puusta puottu. :)
 
Ja kiitos Eerolle avuliaasta kuskaamisesta ja siitä, että kestit meijän savuista aromia autossa matkalla takasi kotiin. Taisi sielä ohvi ja hikiki haista. Kiitos <3
 

  © Anne 
 
Kohta uuelleen! Vaattunkiköngäs, älä sie unoha meitä ko emmä mekkää sinua.




Jos metsään haluat mennä nyt, näät sammaleet myllätyt..




Ps. Kertokaahan onko teille sattunut koskaan mitään kommelluksia mettässä? Ja kuinka paljon varaatte ensiapulaukkuun varusteita? :)

© Lapitar