Hei rakkaat lukijat!

Olen olut hieman laiskalla päällä, enkä ole jaksanut kirjoitella kauheasti viime aikoina. Mutta nyt otan itteäni taas niskasta kiinni ja teen henkisen parannuksen.

Tänään pitäisi siivota ja sitten laittaa vähän tauluja seinille, ehkä jopa saan aikaiseksi vihdoin ja viimein ottaa kuviakin tästä kämpästä, kun onhan siihen jo kuukausi tässä vierähtänyt!

Lisäksi aion paistaa ihan aitoa Vietosen muikkua, jeuhotettuna tietenkin! Kunnon herkkuhetket siis tiedossa. Tänään on myös siitä spesiaali päivä, että aion julkaista ensimmäisen vlogi videon. JEE!

Kunhan vain saan tuon lisäystoiminnon  pelittämään, se nimittäis esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Mutta koska olen suoranainen tekniikan ihmelapsi, niin yritän vain niin kauan, että saan sen toimimaan niinkuin pitää.

Katsotaan mitä tästä nyt sitten tulee. Toivottavasti ainakin hauskaa.

Kiitos ja kumarrus ja anteeksi jo etukäteen.

© Lapitar

Hei taas rakkaat lukijat!

Blondi meni parturiin korvalappustereot korvilla. Kun hän istui parturin penkille hän sanoi:
"Korvalappustereoita ei saa ottaa pois tai muuten minä kuolen."
Parturi kävi leikkaamaan blondin hiuksia. Kotvan kuluttua blondi nukahti. Parturi ajatteli,että korvalaput ovat edessä ja päätti ottaa ne hetkeksi pois. Sitten parturi huomaa kauhukseen, että blondi on kuollut. Parturi mietti mitä pitäsi tehdä. Hän päätti kunnella mitä korvalappustereoista kuuluu.

Sieltä kuului: "Hengitä sisään, hengitä ulos, hengitä sisään, hengitä ulos..."

Tästä pääsemmekin päivän aiheeseen. Itse kuulun siihen ihmisryhmään, jonka hiustenväri on radikaalisti muuttunut varttuessani vanhemmaksi. Olen myös aina ollut todella kömpelö. Kompastelen helposti ja todella usein lyön jonkin ruumiinulokkeeni erinäisiin koviin objekteihin. Eilen kompastuin omiin jalkoihini kun olin kävelemässä bussipysäkille. 

Kaaduin ja löin pääni sekä polveni kipeästi maahan. Myös nilkka muljahti ikävästi ja selkää ja kyynärpäätä kolotti. Random ohikulkija otti minut autoonsa ja ajoi ensiapuun, siellä laittoivat heti seurantaan ja antoivat kipulääkettä ja heittelivät laastaria ja jääpussia polveen. Hetken lepäiltyäni tuli lääkäri luokseni ja alkoi kokeilemaan niskaani, hieman se oli arkana, joten niskatukihan sitten otettiin avuksi. AVUKSI. PHAH. Nyt on kaula- ja niskalihakset ihan kipeät ja tulehtuneet, olen varma, että tämä johtuu siitä hemmetin kidutusvälineestä. Se oli äärimmäisen epämukava.

Piti odottaa kaularangan kuvauksia ja samalla ne teki kaikenmaailman refleksitestejä (jotka feilasin), ja häikäsi taskulampulla silimiä. Ugh. 

Lääkärin mentyä pääsin istumaan pyörätuoliin ja sitten lähdettiin röntgeniin. Päästiin perille mieshoitsun kanssa ja siellä sitte ilmotettiin, ettei tartte kuvata. Eiku takasi. Hoitaja totesi siihen vitsikkäästi: "Ihan niiku siitä Karjala-mainoksesta, melkeen päästiin." Nauraminen sattui.

Kun päästiin takaisin seurantahuoneeseen, niin huomasin, ettei paikalla ollut muita kun mieshoitajia, joista varmaan puolet oli harjoittelijoita. Tuossa vaiheessa kiitin kaikkia mahdollisia jumalolentoja, ettei kukaan ollut hokannu laittaa tippaa.

Pojat jutteli jotai härskejä panojuttuja ja sai sydänfilmissä olevan mummon tuijottamaan vihaisesti.

Itellä hymyilytti, päähän ei enää sattunut niin paljon ja niskatuen poistokin häämötti lähitulevaisuudessa. 
Eikä aikaakaan kun lääkäri toi todistuksen töitä varten ja poisti niskatuen. VAPAUS, VAPAUS! (Huusin pääni sisällä.)

"Tuntuukos nyt hyvältä?" kysyi yksi hoitsuista tuttavallisesti, nyökyttelin vain innoissani pääni loistavaa liikerataa esitelläkseni. "Oletkos jo saanut tuon aivotärähdysohjeistuslappusen?" kuului seuraava kysymys.

Katselin poikia hetken huvittuneena ja totesin, että aivotärähdyksiä oli takana jo kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä, joten en varmaankaan tarvisi ohjeistusta. Voi sitä huutonaurun määrää, mikä hoitsupoitsuista silloin irtosi. Mummelin pinna oli varmasti entistä kireämmällä, joten huikkasin iloiset heipat pojille ja liukenin paikalta. Kuulin vielä etäisesti jonkun sanovan: "Tuota ois voinu hoitaa kauemminki."

Tuli taas todistettua, että vielä on jonkin verran blondiutta jäljellä tuolla jossain pääkopan sisuksissa, kun ei osaa edes kävellä. Hiusväri on onneksi vielä tummenevaan päin ja olen kuitenkin naturaalinakin jo brunetiksi laskettavissa, pienellä ripauksella punapigmenttiä, ettei käy elämä tylsäksi. Ois kohta tusinan verran aivotärähyksiä matkan varrella, voisi yrittää opetella kävelemään, istumaan, uimaan jne. satuttamatta itseään tasaisin väliajoin.

Nyt tässä niskaa parannellen, koneella istuen ja näpytellen. Näinköhän se onnistuupi?

        PS.  Onkos kellään muulla

    takana hauskoja

         sairaalareissuja?

        © Platinablondista evoluution kautta bruneteksi..

Yllä nähtävänä Datis ultimus lajin harvoin luonnossa kohdattu naaras.

Lajin naaraille tyypilliset tuntomerkit ovat kuulokkeet, tietokone, silmälasit ja selfie-asento (forever alone). Myöskin haaleat ja luonnonmukaiset värit pukeutumisessa, lajin urokset ovat etenkin soidinaikaan (eli kokoajan) värikkäämmin pukeutuneita. Kukaan ei vielä toistaiseksi tiedä miten kyseinen laji ääntelee, sillä he istuvat aina hiljaa koneidensa ääressä.

Myyttien mukaan ihmiset ovat joskus kuulleet/nähneet kyseisten olentojen surffailevan memecenterin/feissarimokien sivuilla ja nämä ihmiset ovat kertoneet kuulleensa myös psykoottista huutonaurua.

Oletettavasti Datis ultimus -lajin edustajat kommunikoivat lähinnä vain sosiaalisessa mediassa, kuten facebookissa ja twitterissä, myöskään instagramin tai irc-gallerian tyyppiset sovellukset eivät ole harvinaisia kokoontumispaikkoja.

Lajin soidinmenot ja pariutumisriitit hoituvat usein erilaisten deittisivustojen kautta.

Ravintonaan Datis ultimus käyttää useinmiten mikropitsoja ja muita helposti valmistettavia aterioita. Nesteytyksestään Datis ultimus huolehtii energiajuomien tai esimerkiksi Coca Colan/kahvin muodossa.

Datis ultimus on pariutuessaan yksiavioinen otus, sillä kuten me kaikki tiedämme "Couples who play together, stay together."

© Lapitar

Nyt on n. 24h siitä kun hammassärky alko. Ensin pienenä jomotuksena ja nopeasti siitä painajaismaiseksi tuskaksi yltyen se tuhosi minun koko aamun. Ei saanu nukuttua, ei syötyä, hyvä että juotua sai. Otin kaksi 800 buranaa ja yhden panacodin. Odotin pää tyynyssä vaikutusta. Nothing happens. Ota vielä yksi 800 burana ja yksi 400 panacodi.

Sitte aloin lääkehuuruissa vastustaa hammaslääkäripelkoani ja soittelee särkypäivystykseen. KAPPAS. Se oli Kemissä asti. Sitte soitin kaikki maholliset yksityiset läpi, ei ollu auki. Sitte terveyskeskukseen, josta annettiin jonku yksityisen numero. Sieltä ei vastattu vaikka yritin kymmenkunta kertaa soittaa.

Paniikki.

Mene lääkekaapille ja ota kaksi 800 buranaa. Ja kolmas panacodi. Ole kamalan väsyny. Mene nukkumaan itku kurkussa.

Sammu.

Herää kolmelta aamulla kännitekstariin, kipu on poissa ja kauhea darra päällä. Ole nälkäinen.

Syö kaikki ruoka jääkaapista. Kirjoita blogia.

Mites teillä rakkaat lukijat, pelkäättekö te hammaslääkäriä?

Hei taas rakkaat lukijat!

Muuttopäivä lähestyy vimmattua vauhtia, tuntuu kuin vasta olisi ollut tiistai ja viikko muuttopäivään. Nyt jälellä on kuiteski ennään neljä päivää siihen, kun muuttokuorma lastataan porukoiden hienoon pakettiautoon ja hurautetaan antamaan sekä minulle että huonekaluille uusi koti. Koira seuraa sitte viikonloppuna perästä käsin, kunhan oma tuoksu on ehtiny asettua kämppään.

Kirpputorikierros poiki kivoja asioita. Sain ostettua kaksi isoa harmaata koristetyynyä, sellasia 60x40cm ja tosi paksuja. Pestävät päälliset, jotka vaikuttavat todella laadukkailta. Euron alelaarista. Lisäksi löydettiin sellanen hieno kattovalaisin ja leivänpaahdin, joka sattui olemaan samaa merkkiä kahvinkeittimen kanssa. Kaikki todella hyväkuntosia. Rahaa meni yhteensä 10€. Lisäksi saatiin uusi pipo päähän, entinen kun oli jo sen verran nukkainen.

Myös pöytä ja muut huonekalut on aika pitkälti päätetty. Alkuun sinne tulee vaan single bed, mutta parisänky seuraa perästä sitten kun löydetään silmää miellyttävä runko. Musta BigBoy säkkituoli lähtee myös mukaan.

Pöytä on sängyn kanssa samaa väriä, tummanpunaruskeaksi lakattua puuta, mustilla jaloilla. Värimaailmaksi onkin jo alustavasti päätetty ruskea-beige-valkonen-musta ja yksityiskohtiin viininpunanen-tummanharmaa. Matto on beige-tummanruskea ja verhot valko-tummanruskeat, samaan settiin kuuluvan pöytäliinan kanssa.

Kunnostettavaakin on. Peilin raamit pitää maalata ja ikkunalauta myös. Jossain vaiheessa pitäisi saada keittiön edustalle työskentelytaso, joka myöskin varmaan täytyy maalata, ellei käy tosi hyvä tuuri. Yksi ylimääräinen vaatekaappi/lipasto pitäisi myös löytää ja keittiön pöytään 2-4 mustaa muovituolia.

Visio on hieno, toteutus on vaan vielä hieman puolitiessä, mutta kuitenkin siinä vaiheessa, että saadaan aikaan miellyttävä kokonaisuus. Kotiahan tässä ollaan laittamassa, eikä mitään luukkua, jossa tuntee olevansa kuin halvassa motellissa.

Ja sitten haluan kiittää kaikkia lukijoita, sillä blogin lukijatilaston mukaan teitä on käynyt jo 50/päivä. Toivottavasti tästä saa myös jotain irti, eikä aika ole mennyt susille.

Olisi mahtavaa saada kommentteihin sisustusvinkkejä tai ihan vain mielipiteitä ja kertomuksia muuttohässäköistä. Jaksetteko nähdä vaivaa sisustaaksenne asunnosta mieleisenne, vaan hamstraatteko vain tavaraa värimaailmasta riippumatta?

© Lapitar