Olen olut hieman laiskalla päällä, enkä ole jaksanut kirjoitella kauheasti viime aikoina. Mutta nyt otan itteäni taas niskasta kiinni ja teen henkisen parannuksen.

Tänään pitäisi siivota ja sitten laittaa vähän tauluja seinille, ehkä jopa saan aikaiseksi vihdoin ja viimein ottaa kuviakin tästä kämpästä, kun onhan siihen jo kuukausi tässä vierähtänyt!

Lisäksi aion paistaa ihan aitoa Vietosen muikkua, jeuhotettuna tietenkin! Kunnon herkkuhetket siis tiedossa. Tänään on myös siitä spesiaali päivä, että aion julkaista ensimmäisen vlogi videon. JEE!

Kunhan vain saan tuon lisäystoiminnon  pelittämään, se nimittäis esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Mutta koska olen suoranainen tekniikan ihmelapsi, niin yritän vain niin kauan, että saan sen toimimaan niinkuin pitää.

Katsotaan mitä tästä nyt sitten tulee. Toivottavasti ainakin hauskaa.

Kiitos ja kumarrus ja anteeksi jo etukäteen.

© Lapitar

Blondi meni parturiin korvalappustereot korvilla. Kun hän istui parturin penkille hän sanoi:
"Korvalappustereoita ei saa ottaa pois tai muuten minä kuolen."
Parturi kävi leikkaamaan blondin hiuksia. Kotvan kuluttua blondi nukahti. Parturi ajatteli,että korvalaput ovat edessä ja päätti ottaa ne hetkeksi pois. Sitten parturi huomaa kauhukseen, että blondi on kuollut. Parturi mietti mitä pitäsi tehdä. Hän päätti kunnella mitä korvalappustereoista kuuluu.

Sieltä kuului: "Hengitä sisään, hengitä ulos, hengitä sisään, hengitä ulos..."

Tästä pääsemmekin päivän aiheeseen. Itse kuulun siihen ihmisryhmään, jonka hiustenväri on radikaalisti muuttunut varttuessani vanhemmaksi. Olen myös aina ollut todella kömpelö. Kompastelen helposti ja todella usein lyön jonkin ruumiinulokkeeni erinäisiin koviin objekteihin. Eilen kompastuin omiin jalkoihini kun olin kävelemässä bussipysäkille. 

Kaaduin ja löin pääni sekä polveni kipeästi maahan. Myös nilkka muljahti ikävästi ja selkää ja kyynärpäätä kolotti. Random ohikulkija otti minut autoonsa ja ajoi ensiapuun, siellä laittoivat heti seurantaan ja antoivat kipulääkettä ja heittelivät laastaria ja jääpussia polveen. Hetken lepäiltyäni tuli lääkäri luokseni ja alkoi kokeilemaan niskaani, hieman se oli arkana, joten niskatukihan sitten otettiin avuksi. AVUKSI. PHAH. Nyt on kaula- ja niskalihakset ihan kipeät ja tulehtuneet, olen varma, että tämä johtuu siitä hemmetin kidutusvälineestä. Se oli äärimmäisen epämukava.

Piti odottaa kaularangan kuvauksia ja samalla ne teki kaikenmaailman refleksitestejä (jotka feilasin), ja häikäsi taskulampulla silimiä. Ugh. 

Lääkärin mentyä pääsin istumaan pyörätuoliin ja sitten lähdettiin röntgeniin. Päästiin perille mieshoitsun kanssa ja siellä sitte ilmotettiin, ettei tartte kuvata. Eiku takasi. Hoitaja totesi siihen vitsikkäästi: "Ihan niiku siitä Karjala-mainoksesta, melkeen päästiin." Nauraminen sattui.

Kun päästiin takaisin seurantahuoneeseen, niin huomasin, ettei paikalla ollut muita kun mieshoitajia, joista varmaan puolet oli harjoittelijoita. Tuossa vaiheessa kiitin kaikkia mahdollisia jumalolentoja, ettei kukaan ollut hokannu laittaa tippaa.

Pojat jutteli jotai härskejä panojuttuja ja sai sydänfilmissä olevan mummon tuijottamaan vihaisesti.

Itellä hymyilytti, päähän ei enää sattunut niin paljon ja niskatuen poistokin häämötti lähitulevaisuudessa. 
Eikä aikaakaan kun lääkäri toi todistuksen töitä varten ja poisti niskatuen. VAPAUS, VAPAUS! (Huusin pääni sisällä.)

"Tuntuukos nyt hyvältä?" kysyi yksi hoitsuista tuttavallisesti, nyökyttelin vain innoissani pääni loistavaa liikerataa esitelläkseni. "Oletkos jo saanut tuon aivotärähdysohjeistuslappusen?" kuului seuraava kysymys.

Katselin poikia hetken huvittuneena ja totesin, että aivotärähdyksiä oli takana jo kahden käden sormilla laskettavissa oleva määrä, joten en varmaankaan tarvisi ohjeistusta. Voi sitä huutonaurun määrää, mikä hoitsupoitsuista silloin irtosi. Mummelin pinna oli varmasti entistä kireämmällä, joten huikkasin iloiset heipat pojille ja liukenin paikalta. Kuulin vielä etäisesti jonkun sanovan: "Tuota ois voinu hoitaa kauemminki."

Tuli taas todistettua, että vielä on jonkin verran blondiutta jäljellä tuolla jossain pääkopan sisuksissa, kun ei osaa edes kävellä. Hiusväri on onneksi vielä tummenevaan päin ja olen kuitenkin naturaalinakin jo brunetiksi laskettavissa, pienellä ripauksella punapigmenttiä, ettei käy elämä tylsäksi. Ois kohta tusinan verran aivotärähyksiä matkan varrella, voisi yrittää opetella kävelemään, istumaan, uimaan jne. satuttamatta itseään tasaisin väliajoin.

Nyt tässä niskaa parannellen, koneella istuen ja näpytellen. Näinköhän se onnistuupi?

        PS.  Onkos kellään muulla

    takana hauskoja

         sairaalareissuja?

        © Platinablondista evoluution kautta bruneteksi..

Yllä nähtävänä Datis ultimus lajin harvoin luonnossa kohdattu naaras.

Lajin naaraille tyypilliset tuntomerkit ovat kuulokkeet, tietokone, silmälasit ja selfie-asento (forever alone). Myöskin haaleat ja luonnonmukaiset värit pukeutumisessa, lajin urokset ovat etenkin soidinaikaan (eli kokoajan) värikkäämmin pukeutuneita. Kukaan ei vielä toistaiseksi tiedä miten kyseinen laji ääntelee, sillä he istuvat aina hiljaa koneidensa ääressä.

Myyttien mukaan ihmiset ovat joskus kuulleet/nähneet kyseisten olentojen surffailevan memecenterin/feissarimokien sivuilla ja nämä ihmiset ovat kertoneet kuulleensa myös psykoottista huutonaurua.

Oletettavasti Datis ultimus -lajin edustajat kommunikoivat lähinnä vain sosiaalisessa mediassa, kuten facebookissa ja twitterissä, myöskään instagramin tai irc-gallerian tyyppiset sovellukset eivät ole harvinaisia kokoontumispaikkoja.

Lajin soidinmenot ja pariutumisriitit hoituvat usein erilaisten deittisivustojen kautta.

Ravintonaan Datis ultimus käyttää useinmiten mikropitsoja ja muita helposti valmistettavia aterioita. Nesteytyksestään Datis ultimus huolehtii energiajuomien tai esimerkiksi Coca Colan/kahvin muodossa.

Datis ultimus on pariutuessaan yksiavioinen otus, sillä kuten me kaikki tiedämme "Couples who play together, stay together."

© Lapitar

Sitte aloin lääkehuuruissa vastustaa hammaslääkäripelkoani ja soittelee särkypäivystykseen. KAPPAS. Se oli Kemissä asti. Sitte soitin kaikki maholliset yksityiset läpi, ei ollu auki. Sitte terveyskeskukseen, josta annettiin jonku yksityisen numero. Sieltä ei vastattu vaikka yritin kymmenkunta kertaa soittaa.

Paniikki.

Mene lääkekaapille ja ota kaksi 800 buranaa. Ja kolmas panacodi. Ole kamalan väsyny. Mene nukkumaan itku kurkussa.

Sammu.

Herää kolmelta aamulla kännitekstariin, kipu on poissa ja kauhea darra päällä. Ole nälkäinen.

Syö kaikki ruoka jääkaapista. Kirjoita blogia.

Mites teillä rakkaat lukijat, pelkäättekö te hammaslääkäriä?

Muuttopäivä lähestyy vimmattua vauhtia, tuntuu kuin vasta olisi ollut tiistai ja viikko muuttopäivään. Nyt jälellä on kuiteski ennään neljä päivää siihen, kun muuttokuorma lastataan porukoiden hienoon pakettiautoon ja hurautetaan antamaan sekä minulle että huonekaluille uusi koti. Koira seuraa sitte viikonloppuna perästä käsin, kunhan oma tuoksu on ehtiny asettua kämppään.

Kirpputorikierros poiki kivoja asioita. Sain ostettua kaksi isoa harmaata koristetyynyä, sellasia 60x40cm ja tosi paksuja. Pestävät päälliset, jotka vaikuttavat todella laadukkailta. Euron alelaarista. Lisäksi löydettiin sellanen hieno kattovalaisin ja leivänpaahdin, joka sattui olemaan samaa merkkiä kahvinkeittimen kanssa. Kaikki todella hyväkuntosia. Rahaa meni yhteensä 10€. Lisäksi saatiin uusi pipo päähän, entinen kun oli jo sen verran nukkainen.

Myös pöytä ja muut huonekalut on aika pitkälti päätetty. Alkuun sinne tulee vaan single bed, mutta parisänky seuraa perästä sitten kun löydetään silmää miellyttävä runko. Musta BigBoy säkkituoli lähtee myös mukaan.

Pöytä on sängyn kanssa samaa väriä, tummanpunaruskeaksi lakattua puuta, mustilla jaloilla. Värimaailmaksi onkin jo alustavasti päätetty ruskea-beige-valkonen-musta ja yksityiskohtiin viininpunanen-tummanharmaa. Matto on beige-tummanruskea ja verhot valko-tummanruskeat, samaan settiin kuuluvan pöytäliinan kanssa.

Kunnostettavaakin on. Peilin raamit pitää maalata ja ikkunalauta myös. Jossain vaiheessa pitäisi saada keittiön edustalle työskentelytaso, joka myöskin varmaan täytyy maalata, ellei käy tosi hyvä tuuri. Yksi ylimääräinen vaatekaappi/lipasto pitäisi myös löytää ja keittiön pöytään 2-4 mustaa muovituolia.

Visio on hieno, toteutus on vaan vielä hieman puolitiessä, mutta kuitenkin siinä vaiheessa, että saadaan aikaan miellyttävä kokonaisuus. Kotiahan tässä ollaan laittamassa, eikä mitään luukkua, jossa tuntee olevansa kuin halvassa motellissa.

Ja sitten haluan kiittää kaikkia lukijoita, sillä blogin lukijatilaston mukaan teitä on käynyt jo 50/päivä. Toivottavasti tästä saa myös jotain irti, eikä aika ole mennyt susille.

Olisi mahtavaa saada kommentteihin sisustusvinkkejä tai ihan vain mielipiteitä ja kertomuksia muuttohässäköistä. Jaksetteko nähdä vaivaa sisustaaksenne asunnosta mieleisenne, vaan hamstraatteko vain tavaraa värimaailmasta riippumatta?

© Lapitar

Nimittäin sen asunnon. 1.10. on muutto, huomenna vuokrasopimuksen kirjoittaminen. Meikä on iha liekeissä! Tästä tulee väistämättä hyvä päivä, ja onneksi muuttoki on niin pian, ei tarvi kauaa odotella. Viikko vain.

Työtki alkaa onneksi keskiviikkona, niin jos se loppuviikko menis nopiaa. Viikonloppuna pakkais viimiset kappeet ja tiistaina siivoaan kämppää. Kamat aletaan siirtään sitte illasta ft. Emma.

Pitää tarkkaan miettiä mitä sinne vie, tilaa kun 22,5 neliöön mahtuu aika rajotetusti. Sänky nyt ainaki, sen paikka tiijetään jo. Sitte ylimääränen vaatekaappi pitäis hommata, sekä pöytä ja pari tuolia. Varmaan vaatii muutaman kirpputorikierroksen. Siks onki nii hyvä, että rakastan kirpputoreja. Toivotaan, ettei kauheesti ylimäärästä krääsää tartu mukkaan, sitä nimittäin on jo ihan riittävästi.

Sitte on netilläki täys kuuluvuus, täällä kun ei tuo DNA toimi ollenkaan, pittää porukoitten nettiä lainata aina ko täällä on. Onneksi kohta pääsee elämään sitä sellaista itsenäistä elämää, aikuisena liika läheisyys ja yhdessäolo vanhempien kanssa tahtoo aiheuttaa hirmuiset määrät konflikteja. Sitä kun on omille vanhemmilleen aina lapsi, silti pitäisi käyttäytyä aina niinkuin aikuinen, mielellään ilman omia mielipiteitä. Kiitos nam.

Vanhempiin suhde paranee aina kun näkee vähän harvemmin, vaikka en sitä kyllä sano, että se ei olisi valmiiksi jo hyvä. Odotan vaan innolla sitä, kun pääsee taas käymään kotona ihan vaan kylässä ja nauttia hirvenkäristyksestä tai kotitekosesta maksalaatikosta. Arvostus kasvaa molemmin puolin.

Voisi alkaa tänään kattomaan pusseihin jo enimmät vaatteista, joita ei tule varmaan nyt ennen muuttoa käytettyä kuitenkaan. Huomenna paperihommie jälkeen kirppareita kiertellee äitin kans, katomma mitä siellä näkkyy ja vertaillaa vähä hintoja huonekaluliikkeiden tämänhetkisiin alennusmyynteihin. Tottakai myös estetiikka ratkaisee.

Päivitelläänpäs taas tässä kun keritään, nyt tulee vähän kiireistä olemaan seuraavat 1,5 viikkoa. Mutta kyllä viimeistään muuton jälkeen otan sitten ihan kuvia ja päivitän muutenkin kuulumiset.

PS. Mitä te muuten rakastatte/inhoatte muuttamisessa? Onko kaikki mennyt aina putkeen, vai onko sattunut kommelluksia?

© Lapitar

Joten palkitsen itseäni tänään läskeilyllä! Ainoa liikunta, jota tulen tänään harrastelemaan on koiran kävelyttäminen ja jääkaapilla juokseminen. Lidlin MINIPIZZAA!!!!!!! AAARGH!!!!! Hyvää :3

Lisäksi on kanatikkuja ja sweet chilikastiketta. Sormiruokaa siis, illaksi. Tällä hetkellä kädessä on kahvikuppi, sillä väsyttää ihan jumalattomasti. En saanu hirveän hyvin nukuttua, särki vähän vasenta nilkkaa ja vasenta tissiä kans (lue: rintalihasta).

Ensi viikolla alkaa työt, joten nyt saa ihan hyvällä omallatunnolla syödä ja kasvattaa ruhoa. Lisäksi kaapissa oottellee muutama siideri illaksi (I know, ei pitäny jua, mutta nuo onki koko viikonlopuksi saunajuomat).

Herkuttelu jatkukoon kuitenkin nyt ja te lukijat voitte kertoa, mikä on teidän suosikki-läskiruokanne?

©Lapitar

Salillahan itessään mie en voi hirveesti tehhä ko nuo nivelet on nii äkäsenä, mutta syviä selkälihaksia ja perselihaksia/reisiä vois siellä värkätä, muuten ei oo oikeestaa mittää sillee mihin pitäis hulluna keskittyä, ehkä sillee hartija/niska/rintalihaksia ois hyvä vähän vahvistaa nii ei ois aina niskat nii kippeenä.

Tupakin polton lopettaminen on tietysti asialistalla numero yksi. Ei mulla ole tällä hetkellä savukkeita ollenkaan, enkä aio ostaakaan. Nyt alkaa se kuuluisa elämäntaparemontti.

Juon tässä aamupalaksi kahvia, että hyvin ainaki näyttää alkavan jos ei muuta. Kahvin juontia en kyllä silti lopeta, jotaki pahetta pittää olla. Ko alkoholiakaa ei tule varmaa otettua ennen Emman synttäreitä, sinne on sellaset pari kuukautta aikaa vielä onneksi.

Joku järkevä aamupala pitäis keksiä, ko en sillee ole kova aamulla syömään, nii jottai kevyttä ja energiapitosta. Mittää salaattia en kuite ala natustaan, se ei sovi mulle. 

Uimisen lisäksi aion nyt lähes säästä riippumatta käyä Maximin kans lenkillä ja venytellä. On oikeasti kokoajan suonenvetoja tulossa joka paikkaan vaikka saan tarpeeksi magnesiumia. Jos venyttely auttais.

Ja nyt niille tutuille, jokka ihmettelee "miksi se Niina laihuttaa", nii tarkotus ei todellakkaan ole laihtua. Ennemmin tässä varmaan lihhaa kiinteytettään ja parannettaan lihaksia ja sitä kautta sitte nuita nivelsiteitä vahvistettaan. Ylipäätää kuntoa koholle nii pyssyis terveenäki paremmin.

Aion varmaa sillon tällön päivitellä tänne että miten on menny näitte projektien kans. Niitähän on nyt sitte kolome kappaletta:

1. Tupakkilakko

2. Ruokaremontti

3. Lihaskunnon parantaminen.

MISSÄ ON MINU CHEERLEADERIT (ilotytöt)?

PS. Ehotelkaapa kommenttiosioon monipuolisia ja ravitsevia aamupaloja, puuroon ja mustikoihinki kyllästyy jossai vaiheessa.

© Lapitar

Liian usein nykyään kuulee tarinoita niin hirtetyistä koiranpennuista kuin myrkkymakkaroista lenkkipolkujen varrella. Mikä on herättäny ihmisissä näin suuren eläinvihan? Ei mahdu ainakaan itelle kalloon. Viha tuntuu suuntautuvan nimenomaan koiriin. Kissat ja muut pieneläimet ollaan jätetty suosiolla pois kuvioista, vaikka kyllä niillekin löytyy omat Ku Klux klaaninsa.

Tiedän, että joskus haukunta ja koirankakat tienposkessa saavat ihmisiltä sapen kiehumaan. Ja että poromiehet eivät ole ollenkaan innoissaan poroja hätyyttelevistä naapurin Jepeistä ja Musteista. Mutta miksi tästä on nyt tullut joku underground trendi? Sanoiko joku jonain päivänä vain itselleen, että hei Nyt tekisi mieli mennä hirttämään pari koiranpentua ? Ja loput seuraavat vain sitten esimerkkiä? Eihän se voi mennä näin. Ei vain yksinkertaisesti voi.

Yhtä surullista on lukea kommentteja: Koirat ovat arvaamattomia ja vaarallisia, Rottweilerit ovat kaikki tappajia jne jne. Sillä eiväthän ne pidä ollenkaan paikkaansa. Tottakai aina tulee olemaan luonnevikaisia yksilöitä, etenkin kun jalostus ja pentutehtailu on vain ja ainoastaan rahaan perustuva multimiljoonabisnes. Sielläkään nämä "eläinihmiset" eivät paljon eläinten oikeuksista tai hyvinvoinnista perusta. Samalla tavalla kun eläinkunnasta löytyy sairaita yksilöitä, löytyy niitä myös ihmisten maailmasta. Huutavia ihmisvauvoja ei vain juosta myrkyttämässä hyvin kätketyillä pilttipurkeilla sen takia, että ne kakkivat jokapuolelle. Lähtökohta on kuitenkin sama. Koirat ovat syntyessään vaikutuksille alttiita ja täysin viattomia. Ne ovat puolustuskyvyttömiä, aivan kuten ihmislapsetkin. Koirat eivät vielä aikuisenakaan pysty kontrolloimaan omaa elämäänsä, vaan ovat täysin ihmisten armoilla.

Mikä on ihmisissä muuttunut tämän vuosikymmenen sisällä? Tottakai on ollut ennenkin poromiehiä, jotka ovat saattaneen suutus-/viinapäissään napata naapurin wuffen metsästä ja pistää sen paloiksi, mutta ne ovat olleet satunnaisia tapauksia vuosien varrella. Näin aktiivista vastarintaa ei olla koettu aikaisemmin.

Itse tunnen henkilökohtaisesti ainakin puolenkymmentä ihmistä, joiden koirien kohdalla on käynyt huonosti tuntemattoman ihmisen syystä, tai ainakin on ollut kyseessä kunnon läheltäpititilanne.

Tarkastellaanpa ensin koirankakka -aihetta. Se on PASKAA. Okei? Se on täysin luonnollinen aine ja ei tee kenellekään pahaa. Nykyään kaupungit ovat tehneet ihmisille helpoksi koirankakkapusseilla asian hoitamisen yleisten teiden varsilla, mutta on vielä yleisiä alueita ja lenkkipolkuja, joiden varsille ei ole laitettu edes roskakoreja. Jos laitat uudet 300 euron korkkarit tai niket jalkaan niin oletettavasti katsot myös vähän mihin olet kävelemässä. Ihan samalla tavalla, kun katsot, ettet pyörällä aja lasinsiruihin, joita teinit ja juopot särkevät ympäriämpäri kyliä. Jos pyörästäsi puhkeaa kumi, etkä tiedä kuka pullon on siihen särkenyt, niin et varmasti mene heti ensimmäisenä tarjoamaan syanidiviinaa vastaantulevalle juopolle? JÄRKI KÄTEEN.

Toinen täysin järjetön ajattelemistapa on "Olen allerginen eläimille, joten vihaan niitä ja mielestäni ne pitäis kaikki tappaa." Hetkonen.. mitäh?

Joo siis todella loogista. Vaikka itse tulisin nyt allergiseksi suklaalle niin kyllä mie silti edelleen tykkäisin suklaasta. En olisi heti lahtaamassa kaikkia suklaatehtailijoita. What's the point.

Sitten voidaankin jatkaa aiheesta kerrostaloasumiseen. Jos asuu kerrostalossa, on totuttava elämään äänien kanssa. Aina voi valita taloyhtiön, jossa eläimet on kielletty. Suurin osa taloyhtiöistä on nykyään sellasia, joihin ei ole karvaturreilla mitään asiaa. Joku satunnainen leguaani sieltä saattaa löytyä, mutta käsittääkseni ne ovat aika hiljaisia otuksia. Okei, tottakai todella haukkuherkkien karvaturrien omistajien täytyy miettiä tarkkaan millaiseen asuntoon muuttavat ja metelistä on oikeus jokaisella sanoa sanansa. Mutta edelleenkään se ei ole eläimen vika.

Ette te niitä eläimiä lahtaamalla saa niiden omistajia elämään karvatonta elämää. Trust me. Jos ihminen on tottunut elämään turre kainalossa, se hankkii uuden. Koirasta tulee aina niin iso ja aktiivinen osa elämää, että kun siihen tottuu on ilman vaikea elää.

Jos tarkastellaan tilastoja koirahyökkäyksistä mediassa, niin harvoin näkee otsikoita: "Vihainen jackrusselin terrieri puri lasta naamasta/kädestä/jalasta" tms. Juuei. Tai "luonnevikainen kultainennoutaja määrättiin lopetettavaksi agressiivisen käyttäytymishäiriön vuoksi." Stop hating on big mean looking breeds, peeps. They come in all sizes and shapes.

Pienet rodut ovat usein häiriintyneempiä kuin isot, sillä ne pääset niin helpolla. Eihän mamin pikku mussupussulle voi olla vihainen kun se on niin pieni ja suloinen uituituitui. Ja vuoden parin päästä tuollaisella kaikensallivalla käytöksellä teillä on kaikkia perheenjäseniä pompottava pieni, mutta ärhäkkä vittupää. 

Se on lähes aina omistajasta kiinni. Jos haluatte saada asioihin muutosta niin puhukaa näistä asioista ja ottakaa selvää faktoista. Toimikaa rakantavasti ihmisten kautta.

Lopuksi voisi vielä todeta, että koirat ovat sentään hyötyeläimiä. Jos mietitään metsästystä, palvelukoiratoimintaa ja harrastetoimintaa, niin koirat vetävät esimerkiksi hamstereihin nähden hyvin pitkän korren.

Hirvikannat pysyvät metsästyksellä kurissa ja näin vältytään usein kohtalokkailta kolareilta. Liikuntakyvyttömälle tai muuten vammautuneelle ihmiselle koira voi olla suuri apu arjessa ja myöskin ainoa seuralainen. Ikäihmiselle koira voi puolison poismentyä olla ainoa valo yksinäisyydessä. Koira auttaa ihmistä liikkumaan ja elämään terveellisessa rytmissä. Lapsiperheissä koira opettaa parhaimmillaan vastuuta ja empatiaa, myöskin terveellistä ja liikunnantäyteistä elämäntapaa.

Itse rakastan turreani yli kaiken, se on hyväluonteinen ja loistava toveri, josta vielä toivottavasti tulee hyvä mettäkoira. Jos joku tekisi sille jotain pahaa niin metsästäisin jokaisen koiranvihaajan käsiini ja tekisin heille saman mitä he tekevät koirille ihan vain varmuuden vuoksi. Kyllä se myrkytetty juustolenkki ihmisillekki maistuu ihan samalla tavalla.

End of avautuminen. Peace and love, peeps.

© Lapitar

Itsellänikin oli älypuhelin, Nokia Asha 303 Touch and Type. Sillä pystyi kirjottamaan näppäimistöllä, itse kun en oikein hallitse käsien vimmatun tärisemisen vuoksi tuota kosketusnäyttönäppäimistöä. Loppupeleissä en käyttänyt kännykällä muita kuin pelejä ja perusominaisuuksia, soittamista ja tekstaamista. Joten annoin puhelimen vaihdossa kun hankin itselleni uuden läpykän.

Todella laiskana lataajana olen ollut todella tyytyväinen tähän perusnokialaiseen, akku saattaa parhaimmillaan kestää melkein kaks viikkoa. Yksi asia kuitenkin tympii.

Olen ihan ulalla kaikkien whatsuppejen ja muitten mobiilisovellusten maailmassa. Porukka kyselee sinne minun käyttäjätunnusta tai jotain niin olen vaa sillee: Mulla on puhelimessa soittoäänten sävellys. End of friendship.

Joitakin se huvittaa, joitain taas järkyttää suunnattomasti. Toisilta tullee ylävitosta. Loppupeleissä sillä ei ole hevonvitun väliä millainen vehje siellä taskussa oikein on. Minut saa edelleen kiinni puhelimitse, mutta sen verran pitää nähdä vaivaa, että hakee sen numeron sieltä muistista ja painaa vihreää luuria. Tekstiviestejäkin otetaan vastaan, vaikkakaan kuvaviestejä puhelimeni ei hyväksy, elleivät ne sitten ole mustavalkoisia alkuperäisiä kuvaviestejä. Mistähän niitä saa enää nykyään, vai saako mistään? 

© Lapitar